Potkuetäisyydellä vierailu

Potkuetäisyys on extremeä

Nuorena potkuetäisyys tuntui turvalliselta, mutta nykylonkalla ja polvilla se ei ole oikein kotoisa. Koen edelleen kohtalaisen luontevaksi yläpotkut. Tietysti uramawa pääsee yllättämään ja usirogeriin tulee edelleen juostua, mutta niitäkin osaa jo varoa. Potkut reiteen ovat myrkkyä, mutta pyyhkäisyjen kanssa pystyy paremmin toimimaan.

Omat tekniikat potkuetäisyydeltä voisivat olla pyyhkäisyjä tai eräänlaista jalan blokkaamista tyyliin kouchi kake tai soto kake. Vanha karaten de ashi harai oli lähes potku, mutta nykyisellä tasapainolla ja kontrollilla melkeinpä jättäisin senkin väliin ja siirtyisi kamppaamiseen ja kampeamiseen.

Liikkuminen pitäisi olla tsuri komi askeleella ja aika usein sivulle tai etuviistoon. Potkuja on paha väistää taaksepäin, koska se antaa vastustajalle mahdollisuuden myllyttää - rynnätä. (Taaksepäin liikkuminen on hitaampaa kuin eteen - ainakin vähän pitemmällä matkalla. Pikajuoksijat harvoin lähtevät esimerkiksi 30 metrin kisaan selkä edellä.)

Potkuetäisyydeltä lähestyttäessä olisi hyvä päästä suoraan painietäisyydelle, sillä vastustajan yhdistelmään tulee varmasti potkun jälkeen epämääräinen määrä iskuja. Kun mennään sisään, pitää mennä riittävän rohkeasti, että pääsee sitomaan ja/tai horjuttamaan.

(Nyt tuntuu, ettei potkuetäisyydellä oikein "säteile" eli täytyy palata tähän myöhemmin.)